Valas rantautui kotikaupunkiini

Mutta sehän olen mie :D. Yksi mikrotettava kaupan lättänäpitsa, neljä riisipiirakkaa, puolikas litra jäätelöä ja yksi täytetty Rainbowin salamileipä. Örgh. Miuta oksettaa. Maha on räjähdyspisteessä. Mutta silti olen päättänyt olla oksentamatta. Se avaisi teitä vain pahempiin ongelmiin. Ja niitä mie en enää tämän sekavan pään lisäksi kaipaa. Tässäkin on jo tarpeeksi kestämistä. Ilmeisesti tunsin sitten oloni niin yksinäiseksi, että ajattelin syödä itseni täysinäiseksi.  Vitut siitä yksinäisyydestä, päätin jo töissä "herkuttelevani" tänään. Ja nyt sitten voisi vetää itsensä kiikkuun. Mutta ehkä en kuitenkaan. Mitäpä se sitten loppupeleissä auttaisi? Paljonkin. 


Jospa sain itselleni nyt sen verran pahan morkkiksen ja fyysisen pahan olon (jäätelö tekee sen miulle aina, tuppaa olemaan aivan liian imelää...). Ettei sitten heti huomenna milloinkaan tarvitsisi toteuttaa itseään tällä tavalla. Ehkä myös asian tunnustaminen heti tänne auttaa jonkin verran. Tiedättepähän nyt, että mie olen totaalinen luuseri. Niin kuin ette sitä muka aikaisemmin olisi tienneet... Mutta kuitenkin. Haluan olla parempi tästä hetkestä alkaen.


Mitä se parempi sitten on... Varmaan miun täytyy kehittää tuota itsekuria parempaan suuntaan. Koska mie ainakin ennen olen osannut olla syömättä, oli nälkä tai ruoan himo sitten kuinka suuri tahansa. Yritän tehdä tätä tervein keinoin, mutta tuntuu, ettei sillä tavoin tapahdu mitään. Sitten löydän aina itseni suorittamasta tätä samaa kaavaa: olen nälissäni -> ajattelen, että saan syödä tänään hiukan enemmän -> ahdistun -> syön hiukan enemmän -> ahdistun -> ajattelen, että antaa mennä vain ja vedän kitusiini puolet maapallon ruokavarannoista. Koska mielessäni pyörii vain, ettei yksi päivä mitään merkkaa. Ja että aloitan alusta sitten seuraavana päivänä. Tuosta kaavasta pitää päästä pois. 

Ja siitä kaavasta aion irtautua NYT. Päätin, etten aloita huomenna. Vaan aloitan heti. NYT. Vaikka muutama tunti tästä illasta on jo menetetty, ei se tarkoita sitä, että miun kannattaisi vetää myös loppuilta mässyä naamaan. Vaan aloitan nyt. Ainakaan tämä ei heti kaadu nälkään ;D. Ja päätän myös sen, että en ala kompensoimaan heti ensimmäiseksi aamulla. Vaan syön sen aamupuuron aivan normaalisti. Koska se ei miuta lihota. On vain pikemminkin terveellistä syödä kaurapuuroa säännöllisesti. 


Miun varsinkin. Ja pitäisi muutoinkin alkaa syödä terveellisesti... Ja säännöllisesti. Koska ei tämä yli kymmenen vuoden pelleily ole ainakaan hyvää tehnyt miun kropalle. Mistä sen tietää, mitä sairauksia miullekin on tämän aikana kehittynyt. Ainakin mie olen ihan rapakunnossa, sen tiedän. Pitäisi siis tuo tupakkakin lopettaa... Mutta kun nyt ensiksi pääsisi ensimmäisestä viikosta selville vesille ja pitäytyisi ilman ahmimista. Ja sitä iänikuista kompensointia sitten vastapainona. Ja nyt on myös pakko aloittaa RAUHALLINEN liikunta näin aluksi. Myöhemmin voi sitten taas ajatella rankempaa menoa. Mutta en mie tällä kunnolla jaksa kahta päivää kauempaa, jos vedän itseni kunnolla piippuun.

Teen tämän lupauksen itselleni. En Raksulle, en teille, en mun porukoille. Vain ja ainoastaan itselleni. Olkoon tämä vaikka miljoonas kerta, mutta nyt miun on onnistuttava. Muutoin tapan itseni tällä menolla. Joko se on sydänkohtaus tai mie vedän ahdistuksissani itseni köyden jatkoksi. Mutta kuolen joka tapauksessa ennen aikojani. Ja tähän väliin on sitten helvetin huonoa huumoria vetää se kuuluisa lause, ettei elämästä selviä hengissä. Haluan elää yli kolmekymppiseksi. Tajuan sen nyt. Palaan kukkaruukkuun.

Poistuminen

Mie takerrun. Raksuun. Nyt kun Raksu on reissuhommissa, huomaan kuinka miulla ei ole elämää ilman häntä. En jaksa enkä halua lähteä tapaamaan kavereita, odotan vain kieli pitkällä torstai-iltoja, että saan Raksun kotiin. Tosin kovin kauas ei kavereita treffaamaan viitsisi lähteäkään, kun ei miulla ole muuta kulkuvälinettä kuin omat jalat ja Helkama. Ja silloinkin kun Raksu on maisemissa (siis hommissa ihan täällä kotikaupungissa) mie en halua lähteä tyttöjen illanviettoihin. Vietän niitä mieluummin Raksun kanssa. Raksun annan kyllä lähteä poikien reissuille, mutta en edes silloin halua poistua kotoa. Hautaudun mieluummin sohvalle.

Ehkä se johtuu pelosta. Tai siitä, etten halua olla ilman Raksua. Ehkä pelkään, että hän hylkää miut, jos mie lähden viettämään iltaa johonkin muualle. Ja eipä miulla niin paljoa niitä kavereitakaan ole, että miulle jotain kutsuja satelisi. Ja sittenkin, vaikka kutsu tulee, mie mieluummin eristäydyn kotiin kuin lähden esittämään osallistuvaa johonkin tyttöjen iltaan. Vaikka joskus mie kyllä kaipaan illanviettoa kaveriporukoiden kanssa. Mutta haluaisin senkin tapahtuvan niin, että Raksu on siellä mukana. Siis näissä sekaillanvietoissa. Koska sitten miulla on ainakin joku tuki ja turva... Usein huomaan näissä kaveriporukoidenkin illanvietoissa eristäytyväni, hakevani yksinäisyyttä. Ahdistun toisten liian utelevista kysymyksistä.

Nyt varsinkin, kun vasen käteni on sitä mitä on. Ruma. Huomasin eilen töissä, että sitä tuijotetaan. Työkavereiden toimesta. Harvemmin asiakkaiden toimesta, he ovat joutuneet kestämään niin paljon kamaluuksia, ettei miun vaaleanpunaiset ja -violetit arvet kiinnitä heidän huomiotaan. Kukaan ei kysynyt mitään. Ajattelin, että aivan sama. Omapahan on käteni. Ja silti katseiden painostuksen alla huomasin kiskovani fleecetakin hihan alas. Piilotin taas itseni. Ohjasin keskustelun vitsikkäille urille.

"Ei miulla ole mitään hätää, miehän pidän hauskaa!!"

Ja niin se poistuminen. Facebookista. Koska haluan paeta tätä maailmaa. Tätä yhteiskuntaa. ELÄMÄÄ. Katsotaan milloin se huomataan. Jos nyt huomataan ollenkaan. Palaan kukkaruukkuun.

Hyvin lahjakas

Maanantain aloituksen kunniaksi löysin Nolliksen blogista linkin Tieteen Kuvalehden ÄÖ-testiin. Sen verran näppärästi tuli vissiin näppäiltyä, että sain piristystä tähänkin ankeaan vesisadepäivään. Olen siis hyvin lahjakas. Pyrin kyllä nerokkuuteen saakka, mutta varmaan hiiren hitaasta toiminnasta johtuen jokin klikkaus on saattanut osua väärään vaihtoehtoon. Mutta annettakoon sen tällä kertaa mennä... Eivätpähän kateelliset huutele. Olin aivan varma, että tuloksena on jotain vajakkimeininkiä, sen verran hyvin seisoo aivot näin maanantaiaamusta. Mutta hyvin kävi :D. En siis ole tuurilla seilannut koulussakaan, jos testin tuloksesta voi jotain päätellä. 123 oli ponukat, jos jotain kiinnostaa tarkka tulos.

Muuta positiivista tässä maanantaissa öö, milloin yksikään maanantai on positiivinen asia?!? ei sitten taas olekaan. Taivas on harmaa, arviolta noin kymmenen kilometrin paksuisen pilvikerroksen välistä ei vahingossakaan pääse se kummallinen valoilmiö esille. Ei tuo järin lämmintäkään tietysti ole, mutta en mie niin helleimmeinen olekaan. Ja kun se Raksu taas lähti sinne reissuamaan. Joten sinkkuviikko aina tuonne torstai-iltaan saakka tiedossa. Joten rietas sinkkuviikko tylsä yksinäisyysviikko taas tiedossa. Ostin sentään eilen ristikkolehden tuonne porukoille (vittu mie olen taas niitä kukkia kastelemassa, kun porukat lähti etelään lomailemaan). Ja kai sieltä töllöttimestäkin jotain tulee. Ja ehkä kulutan aikaani kirjojen parissa. Mutta ei siis mitään järisyttäviä suunnitelmia.

Ajattelin koostaa tämän viikkoisen ruokalistani kaurapuurosta (aamuisin), piltistä ja varrasleivästä (töihommissa), uunijuureksista ja parsa- sekä kukkakaalista (njamskista vaan!! Tätä herkkua siis porukoilla) ja näkkileivästä juuston kera (iltapalallekin jotain). Ehkä sekaan voi heittää puolukoita tai jotain muita marjoja... Jos vaikka VIHDOINKIN ostais kesän ensimmäiset mansikat ja nautiskelisi niitä. Vaikka sitten suruun, jos ei muuten. Viime viikkohan meni sitten tosiaan niin perseelleen, että tästä häiriöitsemisestä eroon pääsemisessä on vielä paljon tekemistä. Tuntuu, etten koskaan onnistu. Laihtumaan. Pääsemään eroon tästä.

Nyt painun kuitenkin aamukahville. Ja lupaan ainakin yrittää parhaani tällä viikolla. Onnistumisesta ei puhutakaan sitten mitään. Palaan kukkaruukkuun.

Selvästi hyvä päivä

Elämä näyttää taas paremman puolensa parin päivän kuolemakituutuksen jälkeen. Paskaa on ollut, mutta nyt mie olen taas viikonlopuksi saanut Raksun kotiin. Eilinen sauna helpotti oloa jo kummasti ja kunnon yöunet (siis kun mie en vain osaa nukkua yksin!) jatkoi samaa linjaa. Ja onhan tänään taas perjantai. Joten fiilikset nousussa sekunti sekunnilta. Pitäisi taas vaan rääpiä tämä päivä jotenkin kasaan ja sitten viikonlopun viettoon.

Tiedossahan on vielä kolme viikkoa sitä raastavaa maanantaitiistaikeskiviikkotorstai-leskeyttä, mutta sen jälkeen saa nauttia taas neljä viikkoa. Joista jopa mie olen kaksi lomalla :D. Ehkä tästä elämästä vielä jotain tulee. Ja vaikka nyt olenkin toisina päivinä ollut valmis lahtaamaan itseni ja painumaan alimpaan maan rakoon, on työnteko maistunut aivan eri kaliiberilla. Ettei tämä vain johtuisi siitä, että pomo on lomalla? Ehkä tällä asenteella on jotain vaikutusta elämän muillakin osa-alueilla. Kun ei aina tarvitse työteon takia hampaita kiristellä.

Hyvä juoma, parempi mieli :D. Eli illalla olutta. Ja vitunmoinen kasa pyykkiä pestävänä. Hyvästi selvä päivä. Palaan kukkaruukkuun.

Luvalla pöllitty tunnustus

Annika julisti sadepäivän kunniaksi kaikille halukkaille tehtäväksi kesäisen mansikkatunnustuksen. Ja koska täksi päiväksi on luvattu sadetta joka myötäilee miun paskaa fiilista aivan loistavasti ja koska miuta eilisen takia vituttaa ja ahdistaa enemmän kuin pientä oravaa, kun käpy on jäässä ja koska mie olen heikkona kaikkiin kyselyihin, miekin osallistun.

[x] Minulla on silmälasit.
[] Olen blondi.
[] Tiedän ainakin yhden kaimani.
[x] Tiedän, missä on Kälviä.
[] Olen kaksikielinen.
[] Olen riippuvainen netistä.
[x] Olen riippuvainen huulirasvasta. Go Kloverin vaseliini, go!!
[x] Olen riippuvainen. No ainakin siitä huulirasvasta.
[x] Olen ainoa lapsi.
[] Minulla on pitkät hiukset.
[x] Minulla on lyhyet hiukset.
[] Olen kalju ja karvaton.
[] Minulla on villakoiria sänkyni alla.
[x] Asun omassa kämpässä. Pankin omassa.
[] Asun opiskelija-asuntolassa.
[x] Seurustelen. Kihloissa ja avoliitossa, mutta menköön nyt silti.
[] Olen ainakin yhden bändin suuri fani.
[] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat.
[] Mielestäni Johnny Depp on ihana.
[] Eipäs, kun Leonardo DiCaprio on ihana!
[] Inhoan hernekeittoa. Hernari on hyvää :D.
[] Syvästi inhoan hernekeittoa.
[] Inhoan pinaattikeittoa. Pinaattikeittokin on hyvää :D. Tosin vain se Rainbowin pakasteversio. Maksettu mainos.
[] Syvästi inhoan pinaattikeittoa.
[] Seuraan Kauniita ja Rohkeita.
[] Olen mielestäni kaunis.
[] Olen pitkävihainen.
[] Olen lahjoittanut rahaa johonkin keräykseen viimeisen kuukauden aikana.
[] Minulla on oma huone.
[] Omistan MicMacin tai Miss Sixtyn vaatteita.
[x] Omistan lökäpöksyt.
[] Olen rokkari.
[] Olen poppari.
[] Olen hoppari.
[] Olen punkkari.
[] Olen hippi.
[] Seuraan muotia.
[x] Meikkaan. Arkisin tosin vain puuteri, mutta joskus joo.
[] Lakkaan kynsiä.
[x] Olen vm. -87 tai vanhempi. Oldie but goldie...
[] Minulla on lävistyksiä.
[] Minulla on tatuointi.
[] Pidän Antti Tuiskusta.
[x] Pidän lapsista. Niin kauan kun ne ei oo omia. Ja silloin, kun ne ei huuda!!
[] Tiedän, mikä minusta tulee isona.
[] Olin viime kesänä kesätöissä.
[] Olen käynyt Hartwall-areenalla.
[] Asun pääkaupunkiseudulla.
[x] Olen ratsastanut hevosella. Vain noin triljoonabiljoonatsiljoona kertaa.
[x] Pidän saunomisesta. Tämä on kyllä väärin. RAKASTAN saunomista.
[] Olen käynyt tänään suihkussa.
[x] Olen tyytyväinen nimeeni.
[] Osaan lasketella lumilaudalla.
[] Minulla on ajokortti. No on miulla ompelukoneajokortti, mutta tässä tuskin haettiin sitä?
[x] Poltan.
[] Olen absolutisti.
[] Vanhempani ovat eronneet.
[] Kaikki isovanhempani ovat elossa.
[x] Siellä missä asun, on ainakin yksi R-kioski.
[x] Kaupungissani on vähintään 20 000 asukasta.
[] Surffailen jonkun bändin fanisivuilla.
[] Kuuntelen nyt musiikkia. Lätinää tuolta Suomipopilta tällä hetkellä kuuluu...
[] Olen yksin kotona.
[x] Tunnen ainakin yhden homon. Kaksi julkihomoa, yhdestä lisäksi epäily.
[] Olin uutena vuotena selvinpäin.
[x] Olen käynyt baarissa viimeisen puolen vuoden aikana. Lauantaina.
[x] Olen riidellyt viimeisen kuukauden aikana. Sunnuntaina. Onko tässä joku jatkumo?!?
[] Minulla on paljon kavereita.
[] Olen onnellinen.
[x] Olen itkenyt viimeisen 24 tunnin aikana. Eilen illalla tuli itkupotkuraivarit suoritettua :D.
[] Tykkään jäätelöstä.
[] Olen lukiossa.
[] Onnennumeroni on 5.
[x] Olen ollut ihastunut opettajaani.
[] Minulla on sininen hiiri.
[] Minulla on musta koira.
[] En tiedä, onko minulla hiirtä tai koiraa.
[] En aina jaksa tehdä läksyjäni.
[x] Todistuksessa minulla oli käytös 10.
[x] Juon monta litraa päivässä.
[] Pidän maidosta.
[] Olen allerginen eläimille.
[x] Olen allerginen ruoka-aineille. Omena ja pähkinät.
[] Minun pitäisi olla nyt koulussa. Eipä ole tarvinnut vuosiin olla...
[] Tämä on tyhmä.
[] Ulkona on pimeää.
[x] Pelkään pimeää.
[] Jompikumpi vanhemmistani on kuollut.
[x] Meillä ei ole akvaariota.
[] Meillä on iso talo.
[] Asun omakotitalossa.
[] Asun kerrostalossa.
[x] Asun rivitalossa.
[x] Juon kahvia.
[x] Pidän kahvista.
[x] Tiedän, missä on Ähtäri.
[x] Olen käynyt Ähtärissä.
[x] Ähtäri on kiva paikka.
[] Asun Ähtärissä.
[] Joku tuttuni asuu Ähtärissä.
[] Minulla ei ole hölkäsen pöläystäkään missä on Ähtäri.
[x] Meillä on kannettava tietokone.
[x] Ja webkamera!
[] En osaa käyttää kahvia.
[] Minulla on ankara kasvatus.
[] Minulla on duffelitakki.
[] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää...
[] Elokuvien "The End" -tekstit ärsyttävät minua.
[] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia. Ihan normaaleja.
[] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret.
[] Taulut ovat rumia.
[x] En ole katsonut ikinä minkään elokuvan lopputekstejä alusta loppuun.
[] American Piet ovat hyviä.
[x] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.
[] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.
[x] Minulla on digitaalikamera. Digijärkkäri.
[x] Juon teetä. Syksy-talvi-kevät -akselilla. Silloin, kun vilustaa.
[] Vihreä tee on parasta.
[] Tykkään Sims-peleistä.
[] Minulla on Sims2.
[] Olen riippuvainen siitä - pelaan joka päivä.
[] Ostan jatkuvasti kaikkea rojua.
[] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja.
[] Minulla on rotta.
[x] Olen pitänyt rottaa sylissä.
[] Rotat ovat inhottavia.
[] Minulla on kiire.
[] Muut ovat nukkumassa.
[] Olen aamuvirkku.
[] Eipäs kun iltavirkku.
[x] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään.
[] Minua on sanottu kauniiksi. Olen kuulema hyvännäköinen.
[] Vatsani on kipeä.
[x] En aio mennä tänään kouluun. Kun ei edelleenkään tarvitse. Mutta töihin tulin kuiten.
[] Säälikää mua!
[] Minulla on veli ja sisko.
[] Olen keskimmäinen lapsi.
[] Hahaa, mulla on pikkusisko!
[] Serkkuja minulla on yli 20.
[x] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on.
[x] Mutta sen voin sanoa että paljon.
[] Minulla ei ole ystäviä, ei edes kavereita, olen onneton!
[] Pidän äidinkielestä.
[x] Olen hyvä äidinkielessä.
[x] Huomasin tässä jo monta kieliopillista virhettä.
[x] Olen puhunut tänään puhelimessa.
[] Olen kiva.
[] Olen varmasti.
[] Äläkä väitä vastaan.

Kun miekin sain tämän armopalana, niin ottakoon mukaansa ken haluaa :D. Nyt tosin näyttää, ettei tästä päivästä ainakaan täällä tule sadepäivää, joten taisi miulla tulla napatuksi tämä ihan väärin perustein... Höh. Mutta täältä ainakin saa lainata ihan vain sen vuoksi, että haluaa/ei halua/vituttaa/on kivaa/välttelee töitä/on tylsää. Palaan kukkaruukkuun.

Sucker



Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Häiriö otti vallan. Menen saunan taakse tapettavaksi. Viha itseä kohtaan on taas megalomaanista. Paremmalla onnella tänään. Palaan kukkaruukkuun.

Scarlettin avulla eroon mielihaluista

Selvisin ainakin ensimmäisestä illasta. Ja yöstä. Tiukkaa meinasi jossain vaiheessa tehdä, etten lähtenyt kauppaan ostamaan sitä tyhjäksi, mutta bongasin porukoiden boksilta Scarlettit, joten niiden parissa ilta vierähtikin sitten ihan kivasti. Osaltaan asiaa saattoi auttaa se, että kastuin niin hyvin "kotiin" tullessa, etten viitsinyt enää mihinkään lähteä ravailemaan. Lisäksi kosteassa kesäilmassa hikikin irtosi siihen malliin, että suihku olisi ollut enemmän kuin tarpeellinen, jos olisi mielinyt ihmisten ilmoille. Joten jäi häiriöitsemättä sitten. Hyvä näin :D.

Tänään uhka sitten onkin astetta suurempi, koska pakko käydä kaupassa ennen porukoille suuntaamista. Pitää ostaa lisää ruokaa. Siis hullu akka, lisää ruokaa haalii hän! Vaíkka vararavinnollaan eläisi viikkojakuukausiavuosia! Ajattelin pysytellä ihan kasvispihveissä ja näkkärissä, mutta ans kattoo kuin muijan käy... Sitten jos katselisi loputkin Scarlettin jaksot, niin ilta olisi taas purkissa ja voisi luvalla paeta peiton alle mörköjä piiloon hyvän kirjan kanssa ja unta odottelemaan.

Toi Scarlett on miulle jonkinasteinen pakkomielle. Joskus lukiossa luin äidin hyllystä löytyneet Tuulen Viemää ja Scarlettin. Tähän päivään mennessä kirjat on kahlattu kolmeen neljään kertaan ja Tuulen Viemääkin on tullut useampaan otteeseen katseltua. Scarletthan on sitten myöhäisempää tuotantoa ja miulla itselläni on se aikanaan jäänyt boksille tallentamatta. Nyt onkin sitten hyvä mahdollisuus katsella ne pois tuolta porukoiden boksilta, kun ei iltaisin oikein mitään tekemistä muutoin ole. Tästä varmaan saankin taas innon lukaista (eh, melkein tuhannen sivun kirjoja ei ihan niin vain lukaista...) kirjatkin uudestaan. Koska elokuvissahan on jätetty pois taas aivan turhaan niin paljon oleellista! Esimerkiksi se, kun Scarlett ja Rhett menevät naimisiin, kun Bonnie syntyy, kun Bonnie kuolee...

Mutta se heistä ja heidän onnestaan. Raksua on kova ikävä ja meinasi itku tulla huudon kanssa illalla, kun lopetettiin puhelu. Helppohan se hänen on siellä reissuamassa, kun on sentään joku kaveri matkassa. Kun mie taas olen ihan yksin... Ja kun sitä nimenomaan en osaisi. Ja sitten ei osaa oikein illalla mihinkään lähteäkään varsinkin kun lenkkivaatteet jäi kaikki kotiin, tahtoisi vain ajan kuluvan nopeasti ja torstain saapuvan mahdollisimman pian. Miten tällaisesta yksinolemisen pelosta pääsee eroon? Koska onhan joskus ihan kivaa olla yksinkin. Illat ja yöt on niitä pahimpia. Pimeää nyt ei onneksi ole, silloin tämä olisi kahta kauheampaa. Mutta eihän tämä voi olla normaalia pelätä yksin tutussa ja turvallisessa paikassa! Ja tässä iässä...

Ehkä se johtuu siitä, ettei miulla ole ihan kaikissa kamareissa matot suorana. Yritän kuitenkin pyristellä eteenpäin. Parhaani mukaan. Tähän kun ei meinaa tottua, vaikka joka vuosi olen useamman viikon yksin näiden reissuhommien takia. Ehkä vielä joskus osaan suhtautua asiaan rennommin? Palaan kukkaruukkuun.

Jälkiraapustus: Kiitos Elli tsempeistä, niitä tarvitaan!