Parempaa huomenta tänään

Ihana aamu! Pakkasta neljä astetta... Oli mukava taas kävellä töihin (ja logiikkani mukaan kuluttaa edes jotain), katsella maisemia. Vielä kun tulisi sitä lunta!! Inhaa tuo pimeys. Toisaalta kiva, kun kukaan ei näe mua tuolla läskieni kanssa lyllertämässä... Säästyy muilta karmaiseva näky :D.

Muutoinkin on parempi fiilis tänään kuin eilen. Jotenkin suunnaton ahdistus oli koko päivän. Oikein kunnon itseviha-angsti (siis juu, kunnon teiniangsti, olenhan jo 28-vuotias...), teki mieli satuttaa. Kunhan olisi vain helpottanut. Mutta onneksi aamulla oli jo parempi mieli. Olen taas sillä kannalla, että mä pystyn tähän. Minusta. Tulee. Laiha. Joskus. Pian.

Huomasin tosin vain hetki sitten alkavani vetäytyä sosiaalisista tilanteista. Kaveri laittoi juuri viestiä, että olisi Tupperit tänään illalla. Siis TÄNÄÄN! Ei voida aikaisemmin ilmoittaa?!? Ajattelin skipata, koska kutsut ajoittuu juuri siihen aikaan, kun liikuntani kotona mahdollisesti ehkä voisi realisoitua *yleisö hurraa huimalle varmuudelle*. Ärsyttää, kun ei ilmotella ajoissa, että voisi suunnitella aikataulunsa jo aiemmin... JOS olisin eilen kuntoillut (laiskaläskipaska!!!), niin olisin EHKÄ voinut tänään HARKITA meneväni noille kutsuille. Miten muilla? Suunnatonta tarvetta saada suunnitella kaikki etukäteen? Minähän saatan suunnitella monta päivää valmiiksi päässäni, ja sit ahdistaa, kun muillakin saattaa olla jotain suunnitelmia ja omat menee mönkään eikäpääsekuntoilemaan jajaja...

Mutta nyt suunnittelemaan työntekoa (joka muuten myös sotkee omat suunnitelmani, mur). Ja Nellalle suuri kiitos kehuista =). Tuli todella hyvä mieli! Palaan kukkaruukkuun.

Pih...

Tämä on taas niitä päiviä, kun vihaan itseäni. Vihaanvihaanvihaan. Jokaista millimetriä itsessäni. Olen oksetus. Tahdon pois. Paeta. Elämästä. Olla jotain muuta (lue: LAIHA).

Pitäisi yrittää asennoitua työntekoon. Ei huvita. Haluan liikkumaan. Nyt. HETI.

Ahdistus. Palaan kukkaruukkuun.

Pistämätön logiikkani

Tiedän kouluja käyneenä ihmisenä (HAA! Silloin muinoin, hamaassa nuoruudessani), että ihminen kuluttaa energiaa kokoajan. Siis nytkin näppäillessäni voisin polttaa kaloreita. Tiedän myös sen, että jos energiaa ei ole saatavissa, keho ottaa sen ensisijaisesti hiilihydraattivarastoista ja sitten rasvavarastoista (ja näitähän minulla riittää). Ymmärrän sen, olenhan fiksu ja älykäs ihminen (no siis näin ainakin koulutodistukset ja käytännön elämä on osoittanut). MUTTA. Kun ajattelen omaa energiankulutustani, tulen joka kerta siihen tulokseen, että kulutan energiaa vain kuntoillessani tai KÄVELLESSÄNI töihin. Töihin PYÖRÄILY ei siis kuluta kaloreita, koska en polje kokoajan. Myöskään kaupassa kävely ei kuluta, koska eihän siinä tule hiki. Myöskään kaikki hikoilu ei kuluta kaloreita (tuskanhiki, saunahiki). Siis minä norsun kokoisena en kuluta sitä noin 2000 kcaloria olemassaolollani, jota kaikki muut hoikkikset tekee. Peruskulus kohdallani on siis nolla.

Logiikkani on ollut vauhdissa jo lapsena. Äitini on todennut minulle joskus jotain kinutessani, että ei onnistu, koska olen lapsi. Johon minä viis vee, että "olettehan sinä ja isäkin vielä lapsia, kun teidän isät ja äidit elää". Jep. Pipipää mikä pipipää, mutta minähän kärsinkin hapenpuutteesta syntyessäni, joten mulla on siihen oikeus (lääkäri, joka on todennut minut terveeksi on varmaankin tehnyt jonkun virheen).

Tänään piti tassutella töihin (kulutin siis kaloreita kolmen kilsan matkalla), kun olikin pakkasaamu =). Pyörän jarrut tekee aina tenän, ne jäätyy. En sitten viitsinyt lähteä kaahailemaan ilman jarruja, joten päätin kuluttaa kaloreita instead. Vielä sit kävely edessä kolmen aikaan (lue: poltan siis lisää kaloreita) kotiin.

 Kaapinkin sain eilen siivottua niistä sokeritoukista (siis niistä kahdesta kuolleesta). Lisäksi sen yhden nähtyäni myös vessassa, availin viemärit (liekkö nuo tukossa ollutkaan?) putkimiehellä. Pitää huomenna ostaa kaupasta muutama puteli klorittia ja lotrata vielä sitä sinne perään. Jo on kumma, jos jossain joku elää... Olen jotensakin siis hysteerinen noiden kaikenmaailman ötököiden päältä (no shit Sherlock?). Ja Raksun valjastin myrkyttämään Raidilla kaikki meidän ulkoseinät ja räystäiden aluset (kunhan se nyt saa sen kipsin pois jalastaan), niin ehkä ne hämähäkitkin sitä myöten kaikkoaa. Eilen taas yksi kipitteli illalla seinää pitkin. Hmph.

Nyt hetkeksi töiden pariin ennen palavereja. Palaan kukkaruukkuun.

Hämähäkkejä ja sokeritoukkia

Yhh. Eilen illalla taas hämähäkit teki hyökkäyksen meidän ulkoseinään (yksi siis). Tänä aamuna sieltä löytyi toinen. Raksu sanoi, että tekee musta ilmoituksen eläinsuojeluviranomaisille, kun tapoin ne pienet (JÄTTIMÄISET!!!) hämähäkit. Siis niillä on pesä jossain. Pakko olla. Mistä. Niitä. Muuten. Tulee. Tullut koko syksyn ajan ja nyt kun on vielä näin lämmintä, niin ne ei mene edes horrokseen. Yhh, oksettaa ajatuskin. Raksu saa myrkyttää koko talon mun puolesta, että niistä päästään eroon.

Ja sitten tänä aamuna. Olin ottamassa aamupalaa, niin löysin kaksi kuollutta sokeritoukkaa meidän kuiva-ainekaapista. Ja yhden elävän vessasta. Oksetusoksetusoksetus. Töistä tultua pitää siis alkaa siivoomaan kaappeja. Niin kun ei muuta olisi ollut mielessä. Ja kun mä niin rakastan kaikkia noita ötököitä, HYI HELVETTI!

Taidan vetää kilarit ja mennä pankkiin hakemaan iiison lainan ja ostaa omakotitalon.. Uuden... Tuli niin ahdistus noista kaikista örkeistä. Ja se kylppäri on vieläkin pesemättä. Mutta joskos jo tänä viikonloppuna?

Olenpas taas henkisesti tasapainoinen, kun vedän ahdistuskohtauksia ötököistä, ruuasta, liikunnan määrästä ymymym. Tunnen olevani jossain 10-vuotiaan tasolla sen sijaan, että käyttäytyisin kuin ikäiseni tulisi käyttäytyä... Elämä ei oo helppoo. Ja sitä kun joskus innolla odotti olevansa AIKUINEN, että voisi tehdä ihan mitä haluaa kenenkään puuttumatta siihen. Joku valehteli jossain välissä, että aikuisuus on kivaa. Tahdon lapseksi jälleen.

Palaan kukkaruukkuun.

Illusion & dream

Mihin se viikonloppu taas hävisi? Siis miten TAAS voi olla maanantaiaamu (eikä vieläkään sitä lottovoittoa, hmph..)!! Ja miksi AIKUINEN (no ehkä fyysisesti, siitä henkisestä puolesta nyt ei ole aina niin varmuutta) ihminen ei voi uskoa, että viinasta tulee rappis. Siis jotain ihan järkyttävää. Siihen se viikonloppukin varmaan hävisi, kun lauantai meni vaan maatessa ja potiessa vitunmoista pääkipeetä. Ihan niinkuin en olisi jo tähän ikään mennessä oppinut, että liikaa alkoholia = krapula. Pelkää, että kuolee, ja sitten pelkää, ettei kuolekaan.

Että lauantai meni taas namnamnamnassutellessa. Tuntuu taas, ettei tästä tule yhtään mitään...Viikko menee hyvin ja reippaasti ja tuntuu, että ehkä mä joskus vielä olen laiha. Ja sit perjantaina tulee otettua, joten lauantaina on täysin out of order. MIKSITEINSEN?!?!?! Noh, eilinen kuitenkin meni sit neuloessa, eikä tullu oikeestaan syötyä paljon mitään. No, piti kai ottaa takaisin sitä lauantain tankkaamista.

Ja miksi sitä lunta ei voi jo tulla? Tuolla on niin masentavan pimeetä, tihkusateista ja kylmää. Looginen ajattelu kunniaan, silloinhan ei siis ole kylmä, kun tulee lunta =). Mutta kun se on eri asia. Aivan kuin on eri asia, jos Raksu syö kunnolla ruokaa, ettei jää nälkä (olen friikki huolehtimaan siitä, että kaikilla muilla on massu täynnä) kuin se, että mun vatta kurnii... Mä en ansaitse ruokaa, tällanen norsu. No, eilinen siis meni onneksi putkeen ja joskos se taas tästä gramma kerrallaan edistyisi. Motivaatiota tuntuu ainakin olevan, mutta miksi tämä etenee niin hitaasti? Tiedän sen jo vanhastaan (kokemuksen syvällä rintaäänellä, khih), että muutaman kilon jälkeen helpottaa. Sit sitä motivaatiota vasta tuleekin, kun huomaa, että se pyörii sittenkin!

Nyt odottelen innolla, että saisin uusia kirjoja. Tilasin viimeviikolla Suomalaisesta (löysin hyviä vinkkejä Kafin blogista):
 - Girl, Interrupted
 - Today I'm Alice: A Young Girl's Splintered Mind
 - Today I'm Alice: Nine Personalities, One Tortured Mind
 - Good Girls Do Swallow
 - Sybil
Wasted ja Madness Marya Hornbacherilta mulla onkin jo ja ne on pariin otteeseen kahlattu läpi... Pitäisi niitäkin taas lueskella, mutta mulla olis toi Päätalo-projekti vielä kesken. Siis juu, olen himoneuloja JA himolukija. Jos noi Päätalon Iijoki-sarjan kirjat kahlais ensin läpi ja sit siirtyis noihin uusiin... Siis työnteko häiritsee mun elämää. Tuntuu, ettei mitään kerkee tehdä (siis liikkua, neuloa ja lukea) tarpeeksi, kun pitää olla 8 h päivässä töissä.

Töistä puheenollen, ne kai pitäis tälle aamulle aloittaa... Palaan kukkaruukkuun.

Torjantai-ajankulua...

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

1. Rappusiivooja
2. Verovalmistelija
3. Kirjanpitäjä
4. Palkanlaskija

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. Keskusta
2. Lehtikangas
3. Hyvinkää
4. Hetteenmäki

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1. Maajussille morsian
2. Salkkarit
3. Likaiset työt (ei mitään Freud-analyysejä tästä kiitos!!)
4. Homma haltuun (minusta niiden jekuttajien käytöksessä ei ole mitään epänormaalia, itse käyttäydyn aina hassusti... ...johtopäätöksenä voisi siis vetää, että olisin siis ihan pro ko. ohjelmassa)

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1. Ruotsi
2. Norja
3. Ruka
4. Turkki

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin (työpäivinä):

1. Hotmail
2. Blogger
3. Ilta-Sanomat/Ilta-Lehti
4. Radio Suomipop (siis pitää jotain taustamökää olla)

Neljä lempiruokaani:

1. Makaronilaatikko
2. Ruisleipä juustolla ja kurkulla
3. Jauhelihakeitto
4. Ehrmann-rahkat

Missä haluaisit olla juuri nyt?
1. Kotona
2. Mökkeilemässä Rukalla
3. Kylpemässä
4. Ratsastamassa

Neljä (blogi)ystävää, joille ainakin olen lähettänyt tämän viestin ja joiden arvelenvastaavan:1. En
2. Jaksa
3. Haastaa
4. Ketään

Marraskuu

Marraskuun ensimmäinen päivä. Samaa harmautta, kylmyyttä ja kosteutta kuin eilen. Nyt ei sentään satanut vettä, joten pääsi pyöräilemään töihin. Mukavin vaihtoehto tosin olisi ollut jäädä lämpimän peiton alle Raksun kanssa vielä köllimään. Mutta pakko kai tienata... Kun ei ole tuota lottovoittoakaan vielä tullut.

Eilen mietin, millasissa asunnoissa/taloissa bloggaajat asustelee, millasia omia bokseja jokaisella on ymymym... Köyhät on mullakin ajatukset. Kellään muulla tullut vastaavaa mieleen? Että millasessa ympäristössä kukin omia ongelmiaan kokee? Mähän siis bloggaan töistä, koska ei tätä voi iltasin kotona tehdä, Raksuhan saisi mut heti kiinni. Mä kun siis todellakin asun kihlattuni kanssa omassa pankin omassa rivarikolmiossa. Siis olen vastuuntuntoinen työssäkävijä, asuntovelallinen ja ennen kaikkea todella syömisvammailija. Sopii hyvin yhteen, eikö?

Mutta ihan oikeasti haluaisin joskus sen hienon ja uuden omakotitalon! Tosin se edellyttää hieman suurempaakin sponssausta sit tuolta Oy Veikkaus Ab:n suunnasta (ja tätä siis ei ole näkynyt... hmm...). Musta olis ihana, kun olis omakotitalo ja sit ei tartteis käydä töissä. Ennättäis tekemään niin paljon kaikkea, miltä työt nyt vie aikaa pois. Mä tykkään sisustaa ja haluisin itseni ja Raksun näköisen talon. Haaveillahan saa...

Mutta joskos ensin onnistuisi tässä ensimmäisessä haaveessa, jos ei sitä lottovoittoa nyt näykään... Näin eilen töistä kotiin kävellessäni TODELLA LAIHAN tytön. Siis anoreksia. Erotan sen päällepäin (olenhan harjoittelut näitä syömisvammailuja jo todellakin yli kymmenen vuotta). Vaikka ulkona oli lämpöasteita yli viisi, tytöllä oli untuvatakki niskassa. Hrr, itsellekin tuli kylmä, kun tajusi, kuinka vääjäämättä laihtuessa se kamala ihana kylmyyden tunne on kokoajan läsnä. Tuosta tytöstä tuli mieleen samalla lukioajat. Luokkakaveri sairastui anoreksiaan, oli kuolla siinä rytinässä. Hän oli todella laiha. Ihan sinne kolmenkymmenen kilon paikkeille en halua, en halua olla pystyynkuolleen luurangon näköinen, vaan sopivan laiha. Turha kysyä, mikä on sopivan laiha, se nähdään sitten... Takaraivossa vaan hakkaa tunne, että entä jos mikään ei riitä?!?

Mutta pakko tästä on pienentyä. Mä en jaksa enää katsoa, kun norsureidet leviää tuolilla istuessa, kun mahamakkarat hyllyy hyppiessä (YÖKS!) ja muita mukavia norsuoireita. Haluan pois tömistelevästä kehosta. Nopeastinopeamminnopeimmin. KAIKKI MULLE HETI NYT!

Palaan kukkaruukkuun.