Saako itselleen soittaa poliisit?

Polvi mustelmilla. Hakkasin itseäni. Tarkoituksella. Koska halusin tuntea kipua.

Syyttäisin itseäni pahoinpitelystä. Itseni pahoinpitelystä.

Oikeassa ranteessa vekki. Leikkasin itseäni. Tarkoituksella. Koska halusin tuntea kipua.

Pitää kehittää joku helvetin fiksu syy tuolle ranteelle ennen torstaita.

Palovamma?

Siltä se ainakin näyttää.

Elämä muuttuu epävarmemmaksi hetki hetkeltä. Työterveys on tukossa, ei mahdollisuutta saada aikaa lääkärille. Yksityiselle ei ole varaa. Paska mäihä. Juuri, kun ehkä olisin valmis puhumaan. Palaan kukkaruukkuun.

Lunta tulvillaan...

Toiveissa siis, että se pysyvä lumi satelee tupruttaa kylläkin parhaillaan alas taivaista. Maisemasta tulee puhtaan valkoinen kaduista ihan perkeleen huonokuntoiset ja valoisampi. Mielikin kiittää, kun ei tarvitse katsella harmaita katuja ja kuolleita puita. On ihanaa, kun tulee OIKEA talvi.

Tosin ei ole kamalan kivaa saada työmatkallaan viidesti kallonsa melkein halki, kun eilinen märkä tie on jäätynyt ja päälle on satanut pakkaslunta. Ja kun kaupunki ei millään ole raskinut hiekottaa. Seurauksena on sitten selässä toispuoleinen jumi, josta irtaantumisesta ei näytä olevan mitään toiveita ilman massiivista muokkausta. Lisäksi vasen polvi otti sen verran messeviä kiertoliikkeitä näissä kävelymatkani akrobatiaosioissa, että maailmanluokan uimahyppääjätkin olisi kateellisia. Ans kattoo, miten kivasti se iltaan menessä alkaa turvottelemaan.

Joten rampana saan siis tästä talven alusta nauttia. Tai onko tämä nyt sitten pysyvää, mutta hetkellisesti ainakin. Meinaa lisäksi jonkin asteista nenänvuototautia puskea. Aivastuttaa, henki ei kulje, yskittää, kurkku hetkittäin karhea. Jostain ilmestyi vielä jomotus päähänkin, vissiin onteloissa tukkoa tai jotain, kun otsaan sattuu. Tämän hetkinen olotilani lähentelee siis kaaosta. Kylmäkin on. Patterit hehkuttaa täysillä, mutta silti sormet on kalikat. Eikä varpaillakaan mikään kehuttava olo ole... Kroppani kuullut koskaan ääreisverenkierrosta?!? Kiskottava varmaan villikset jalkaan pian.

Työ itsessään tuntuu nyt kivalta kun vain olisi jotain, mitä tehdä! , mutta työkaverit meinaa vituttaa aina vaan. Miulle tiuskitaan välillä siihen malliin, että tekisi mieli käydä silmille. Kun yritän asiallisesti vain jostain työasioista keskustellailmoittaapuhua, niin tullaan vastaan naama norsun tavaralla. Ja sellaisella äänensävyllä, että tekisi mieli paeta nurkkaan vollottamaan. Sitähän mie olen muutoinkin tässä viime päivinä harrastanut. Kun en muuta osaa.

Talotuuletin hajosi viikonloppuna, joten ilmanvaihto kotona ei pelitä normaalisti. Vittu. Siitä sain jo lauantaina ja sunnuntaina kaameat itkupotkuraivarit aikaiseksi PMS ja muutoin vain heikko päätilanne ja Raksun helisemään itseni kanssa. Romahdin, koska miun täytyy hoitaa se kuntoon, kun Raksu ei ole kotosalla. Isännöitsijä osasi valaista miuta sen verran, että hyö sen hoitavat ja laittoi viestiä huoltoyhtiöön. Mitään ei ole toistaiseksi kuulunut, joten ans kattoo, milloin ne sedät miksei myös tädit ennättää kurkistelemaan sitä tilannetta meillä. Pian, toivon mie! Saisi sen sitten joskus vielä kuntoonkin.

Raksu-ikävä kasvaa myös hetki hetkeltä. Viikonloppu ei riitä miulle. Ei mitenkään. Varsinkaan, kun käytännössä se viikonloppu tarkoittaa perjantai-iltaa, lauantaita ja sunnuntaiaamua. Päivällä lähdettävä jo tuonne kauas Lappiin. Matka on pitkä, diesel kallista ja talvi vielä sotkemassa ajokelejä. Märisen myös tätä yksikseni. Raksu poistui kotoa sunnuntaina ja mie vollasin tunnin SIIS TUNNIN! AIKUINEN IHMINEN! perään. Nämä reissuamishommat näkyy vain kerta kerralta tulevan miun kohdalla vaikeammiksi, vaikka luulisi, että kaikkeen tottuu. Mie en näköjään totu. Hetki hetkeltä tulen vainoharhaisemmaksi ja panikoin joka kerta vain enemmän. Ei tätä jaksaisi enää. Ei miusta ole elämään yksin.

Ihan oikeasti tuntuu, ettei pää kestä enää kauaa. Että miun on päästävä saikuttamaan edes hetkeksi. Kun en mie edes osaa enää nukkua. Työterveyshuolto tosin on kuulema niin tupella, ettei sinne kannata edes yrittää. Eli vaihtoehdoksi jää ranteet auki ja päivystykseen, jos se sitten sitä kautta hoituisi. Palaan kukkaruukkuun.

Mental head slap

Enkös mie viimeksi vannonut?

Taisi tapahtua vahinko eilen...

Syytän laardista hyllyvää olemustani.

Pää ei kestä.

Pakko yrittää jotain.

Viikonloppuna pitsalauantai.

Lupasin jo Raksulle.

Ääh...

Ehkä sunnuntaina alkaa kutistuminen?

Palaan kukkaruukkuun.

Unelma Säleikkö

Että sihteerismimmejä. VITTU. Tarkoittaa siis sitä, että kun toiset komentaa miuta hyppäämään, niin mie kysyn vain, miten korkealle. Tai siis näin se ainakin on tähän saakka mennyt. Viime viikolla yksi työkaveri (no se saatanan 20 kiloinen kukkakeppi, joka valittaa joka käänteessä olevansa aivan liian lihava) teki selväksi olevansa omasta mielestään parempi ihminentyöntekijälaihduttaja kuin mie. Määräsi miut tekemään asioita. SIIS MÄÄRÄSI. Eihän sitä voi kukaan työkaveri tehdä, ainoastaan pomo. Ja tässä talossa kun johtajankin kanssa ensin neuvotellaan, ei suoraan vain määrätä.

Asia on ryypätty pois mielestä, mutta tänä päivänä kukkakeppi sai miut taas nostamaan kierrokset arviolta noin sataan. Kun hän tekee päätöksen, mie laitan sitten maksut menemään. Syyhän tähän on se, ettei kukkakeppi vain osaa, mutta kun PITÄISI osata. Kuuluu toimenkuvaan. Tulee hieman sihteerikkö-fiilis itselle, kun toiset hoitaa varsinaiset hommat ja mie sitten vain näppäilen laskut maksuun. Perkele.

Ja siitä sadasta kun hieman pääsi kierrokset laskemaan, toinen työkaveri sitten pisti miut tarkistamaan väestötiedoista tiettyjä juttuja. Vaikka hänellä itsellään olisi ollut samaan ohjelmaan käyttöoikeus! VITTU MIE OLE MIKÄÄN YLEINEN SIHTEERI TÄSSÄ TALOSSA! Mullon omatkin hommat, eikä kiinnostusta hoitaa toisten paskaduuneja. Varsinkaan, kun itsekin pystyisivät sen tekemään. Mutta tämä on taas tätä yleistä pompotusta, jota tässä talossa näkyy miulle tulevan vähän joka suunnasta. Kukin vuorollaan...

Alkaa olla niin lähellä, vaikka työnä tästä työstä tykkäänkin, että mie häviän täältä. Johonkin. En tiedä minne, mutta... Ehkä tänään tärppäisi Vikinginssä? Pliis? Isä Meidän, joka olet taivaissa... Yritän saada kierrokset hiukkasen alemmas. Muutoin taitaa poksahtaa joku suoni päästä. Palaan kukkaruukkuun.

Se aika vuodesta

Eli ensilumi oli ilmestynyt yön aikana maahan tässäkin kolkassa ja ilostutti sitten miuta työmatkan aikana. Räntääkin taisi ainakin osan matkaa sadella, joten sen vuoksi tulee hieman miinusta, mutta muutoin aivan loistokeli :D. Kuinka pienet asiat voikin taas ainakin toistaiseksi saada pienen ihmisen näin iloiseksi. Ehkä mielialaan osaltaan vaikuttaa myös olemassaoleva energiavaje...Vähän ruokaa, parempi mieli ja sitä rataa.

Mielialaa nostaa myös vanhan ja uskollisesti palvelleen luurin tilalle perjantaina hankittu uusi soittoväline. Lumian kanssa on tultu tutuiksi aika pian ja homma pelittää. Vielä pitäisi saada aikaiseksi siirtää vanhalta muistikortilta kaikki tutut ja turvalliset tiedostot tuohon luuriin ja sämplätä sitä paremmin oman näköiseksi, mutta ehkä sitten viikonloppuna. Tuntuu, etten saa mitään tuollaista aikaan näin arkisin. Mutta ihan positiivinen yllätys on ollut hän. Kun vielä rakkaan edesmenneen rekun kuvan saa taustakuvaksi, niin homma pelittää entistä paremmin.

Pitäisi jostain repiä taas raivoa imuroimiseen. Eteiseen on kantautunut hiekkaa ja roskaa, vaikka perjantaina vasta on imuroitu. Paska. Ja sitten jäi kummittelemaan mieleen taas se yksi kammo hämähäkki, jonka raa'asti murhasin tänä aamuna eteisestä. Köllötteli niin onnellisen näköisenä seitissään, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Raksun haalarit rojottaa kumppareiden kera juurikin siinä nurkassa eikä sieltäkään ole ehkä ihan joka kerta tullut imuroitua, joten pitää vissiin hajoittaa ja hallita. Panna hämähäkkien mökit hyrskyn myrskyn. Eli sellaista luvassa tänään.

Elämässä ei edelleenkään ole mitään uutta. Päivät koostuu töihommista, Teho-osastosta ja Stephanie Plumista. Välillä myös ahdistuksen valtaamana pakottaudun kuntopyörälle hikoilemaan samalla, kun katson Teho-osastoa. Tänään tosin Huippumalleja. Paitsi jos suoritan sen imurointioperaation, enkä saa enää itsestäni muuta irti.

Olen laiska. Läskitys päällä, vaikka kuinka yrittää nipistää. Ehkä on yritettävä enemmän. Palaan kukkaruukkuun.

Eilisiltaiset ajatukset pyörivät taas itsensä vahingoittamisen ja itsemurhan ympärillä. Kuinka voisin viiltää syvälle, soittaa lanssin ja lähteä tikattavaksi. Tai kuinka voisin vetää 80 kappaletta grammaisia Para-Tabseja viinan kanssa ja lähteä vatsahuuhteluun. Tai kuinka voisin leikata itsestäni kaiken sen laardin pois ja kuihtua olemattomiin.

Miun täytyy päästä eroon tästä. Ajatukset johti noille poluille taas liiasta syömisestä. Liian syömisen laukaisi työkaverin toteamus töistä lähtiessäni. Perseeni on kuulema pienentynyt. As if. Mie olen sitä mieltä, että se vasemman jalan pikkuvarpaan kynsi on laihtunut. Vittu. Ei tällaista voi jatkaa loputtomiin.

Onneksi Raksu tulee tänään. Vaikka välillä ahdistaa hänkin. Koska rassaan kaikkea ympärilläni. Olen paska ja norsu. Itseviha taas huipussaan tänään. Arvostuksesta ei tietoakaan. Tekisi vain mieli vetää pää täyteen siideriälonkeroakaljaaviinaa ja viiltää itsensä hengiltä paeta maailmasta. Palaan kukkaruukkuun.

Kotona ei olisi tylsää, töissä taas...

1. seurusteletko kolmen päivän päästä? - Kyllä, jos hengissä pysytään.
2. poltatko tupakkaa? - En enää. Lopetin puolitoista kuukautta sitten. Ja on muuten potti olo :D.
3. poltatko ruohoa? - En sitäkään.
4. arvosteletko ihmisiä? - Joskus.
5. oletko naimisissa? - En.
6. onko olemassa joku joka ei pidä sinusta jonkin asian takia jota et edes tehnyt? - En tiedä.
7. kaipaatko jotakuta? - Raksua ja Annaa elossa olevista. Raksun isää ja isovanhempia kuolleista.
8. luuletko että hänkin kaipaa sinua? - Toivottavasti molemmat elossa olevat. Kuolleista en osaa sanoa, kun en tiedä tuosta kuolemanjälkeisestä...
9. puhutko vielä joskus hänelle? - Raksulle ja Annalle kyllä.
10. oletko vihainen kenellekkään juuri nyt? - Varmaan itselleni. Jatkuvasti.
11. pidätkö tällä hetkellä kenestäkään? - Raksusta.
12. oletko suudellut ketään huulille viimeisen 24 tunnin aikana? - Noup.  
14. tykkäätkö halailla? - Välillä ja paljon.
15. ketä suutelit viimeksi? - Raksua.
16. rakastatko jotakuta? - No Raksua.
17. minkä yhden asian olet tänä vuonna oppinut? - Ettei lääkäreihin voi luottaa. Edes Suomessa.
18. tuletko toimeen vanhempiesi kanssa? - Hyvin tulenkin =).
19. tykkäätkö ihmisistä? - Tutuista ja kavereista, muista en niin kamalasti välitä.
20. viimeisin asia jonka takia itkit? - Varmaan oma itseni ja elämäni ja lihavuuteni ja se, että oliko miun sittenkään tarkoitus selvitä tänne hengissä. 
21. kuka on soittanut sinulle viimeksi? - Raksu.
22. mielialasi? - Vituttaa kuin pientä oravaa, kun käpy on jäässä.
23. mikä biisi soi tällä hetkellä? - Ei mikään, aamuraatio höpöttelee.
24. millainen paita sinulla on päällä? - Vihreä fleecetakki.
25. mitä teit viime yönä? -  Nukuin, en nukkunut, nukuin, en nukkunut, nukuin...
26. oletko pitkävihainen? - Riippuu asiasta. Varmaankin olen.
27. mitä suunnitelmia sinulla on huomiseks? - Töihommia kahdeksan tuntia ja kaupassa käyntiä.
28. mitä teit eilen? - Olin töissä, kuntopyöräilin (whoa, kaloreiden kulutusta!!), katoin Teho-osastoa ja luin. Että näin mielenkiintoista sinkkuelämää mie arkisin aina vietän.
30. mitä meinaat tehdä seuraavaksi? -Taidan lähteä kahville. Nyt. Heti.